Huomenta. Tänä aamuna kun heräsin, ajattelin poistaa blogin tyystin kokonaan, niinkuin usein aamuisin kun tuntee illalla tehneensä jotain noloa. Sitten kuitenkin tuumin, että jospa poistamisen sijaan kirjoittaisinkin lisää tässä näkkileivän, teen ja vitamiinijuoman nautiskelun yhteydessä ennen töihin lähtöä. Telkkarissa puhuvat pakkasesta. Katson usein aamutelkkaria nykyään, koska se luo kodikkaan tunnelman, vaikka Pelle lauloikin, että tv on kuin wc, eivätkä lestadiolaiset hyväksy. Uhmatakseni säädöstä pistän tähän linkin, joka koskettaa syvästi kaikkia telkkarin katsojia iästä, säädystä ja sukupuolesta riippumatta:
Nenänpääni on pakkasen ahavaoittama ja pelkäänpä, että minulle tulee vielä tänään kiire töihin. Nyt ovat jo uutiset. Ajatus siitä, että kirjoittaa tänne mahdollisimman usein on tavallaan yritys tulla sinuiksi kirjoittamisen kanssa, koska jos haluaa todella sanoa itseään runoilijaksi, kirjailijaksi tai kirjoittajaksi tai vastaavaksi, kirjoittamiaan kirjaimia tulee rakastaa, eikä niitä sovi hävetä joka toinen päivä. Syöminen vain on kovin hidasta kirjoittamisen yhteydessä. Hyvää aamua ja alkavaa viikonloppua jokaiselle.
Kommentit