Myöhästyin tänään jo toisen kerran bussista. Tällä kertaa pääsin kantamuksien kanssa parinsadan metrin päähän asemasta. Kohta pitäis lähteä kauppaan. Mitäs tässä muuta. Eipä juuri mitään. Curlingjoukkuekin on tappiolla. Kohta pitäisi varmaan alkaa tehdä töitä. Voisi vähän hioa tuntsareita, niin ei tarvis sitten loman lopussa miettiä. Paska lomahan tästä on tulossa, se on saletti. Ois tuossa puoli pulloa viiniä jääkaapissa, mutta taitaa jäädä juomatta kun aamulla kuitenkin vituttaa. Kurkkukin on taas kipeä. En tiijä onko fyysistä vai psyykkistä, mutta epäonnistumiset ainakin todistettavasti pahentaa tätä olotilaa.

Hohhoijaa. Ei oo kyllä mikään erityisen hektinen laji tuo curling, vaikka onkin kaikkien naisten mielestä ehkä seksikkäin urheilulaji mitä olla voi, eikä vähiten Markku Uusipaavalniemen ansiosta.

Pitäis varmaan katsoa huomisen bussiaikataulut, jos vaikka silloin ehtis asemalla. Ainakin on reput täysin valmiiksi pakattuna. Pitäis varmaan purkaa ne, niin asumisviihtyvyys lisääntyisi. Tai en tiiä. Ei tässä kyllä mitään töitä jaksa tehdä. Tänään ois kaupungissa karaoke. Romaaneissa alkaa tämmöisissä tilanteissa aina tapahtua, mutta tää ei oo mikään f*kin' romaani, josta tuli mieleen, että Axel Sunnarborgin hymy on vielä lukematta, samoin William S. Burroughsin Alaston Lounas kokonaan aloittamatta. Ehkä ne pitäis aloittaa, vaikka oonkin oikeasti tympääntynyt kaikkeen kirjallisuuteen. Sanoja vaan peräkkäin.

Myöhästyin sen takia kun yritin polttaa cd-levyä. Sekin epäonnistui kun jouduin keskeyttämään toimituksen, jotta ehtisin. Onneksi tulee aloitettua aina kaikki sitten kun on jo myöhäistä. Yksi kaverikin soitti mutta en jaksanut vastata kun se jauhais kuitenkin tunnin hattrickistä, joka ei just tällä hetkellä kiinnosta curling-pesän vertaa.

Kai sitä pitäis nyt lähteä sinne kauppaan. Aamen.