Kirjoitan pitkästä aikaa. Pitkästä aikaa helpompi kirjoittaa. Papan CRP oli eilen 232. Ennakkoäänestys oli ja meni. Yritän kirjoittaa runoja ihan paineessa. En saa mitään aikaan. Runon kirjoittamiseen vaadittava rentous on jotain käsittämättömän vaikeaa. Töissä oli peruspäivä. Opetuslapsilla on joskus hassuja kysymyksiä. Ulkona on jo mukavan valoisaa. Nyt taustalla soi vanhaa hyvää 90-luvun teknopoppia. Sen aliarvostus tämän yhteiskunnan kulttuurielimissä on jotain käsittämättömän suurta. Voin kertoa kappaleenkin. Se on Cappellan Tell Me the Way. Järki toki sanoo, että tuollainen musiikki on hätäisesti tuotettua ja käsittämättömän helposti toteutettavissa ja alan todelliset sankarit jäävät varjoon ja kaupallisuus ja kapitalismi ja muuta, mutta jos tärkeintä onkin rytmi ja mielikuva. Hassua, etten tahdo keksiä nyt oikein mitään kirjoitettavaa ja vielä on kuusi minuuttia jäljellä. Tänään pitäisi käydä juoksemassa omasta vapaasta tahdosta ja tehdä töihin liittyviä ennakkovalmisteluja. Varmaan kohta kannattaisi lähteä sinne juoksemaan, ehkä. Eräs ystävä yritti soittaa äsken, mutta puhelu katkesi. Olen suunnitellut hänen kanssaan ensi kesäksi jonkinlaista kotimaankierrosta, mutta en ole ihan varma, tuleeko se sittenkin liian tyyriiksi. Minulla on varaa tehdä vain huokeita asioita. Toisaalta haluaisin omistaa jonkin verran sellaista materiaa, mitä nyt en omista. Esimerkiksi haluaisin omistaa vinyylisoittimen. Postimyynnissä olisi vinyylisoitin kuudellakymmenelläyhdeksällä eurolla. En saata tilata sitä ennen kuin saan kuluneen kuun palkan, enkä ehkä sittenkään. Toinen haluni kohde olisi DVD. Nyt taustalla laulaa Veikko Lavi hetekasta. Minkäköhän linkin tähän vetäisisi? Vaikka tämmöisen:
Luovuuteni on jotain käsittämätöntä... Huomenna voisi julkaista vaikka aukeassa. Täällä alkaa olla niin hämärää, että silmien kannalta on viisainta sytyttää lamppuun valo.
Kommentit