Eihän tämä mitään ihmeellistä elämää ole. Äsken juoksin 9km. Osasin varautua paksuin rukkasin ja kädet suorastaan hikoilivat, mutta kasvojen suojaus on edelleen ongelma. No, huomenna pakkanen taitaa laskea. Syön keksejä, juon mehua ja mietin tulevaisuutta, niinkuin se olisi lempiharrastukseni. Jostain syystä vain hyvin harvat asiat saavat ajatukseni pois tulevaisuudesta. Esimerkiksi kavereiden kanssa tulee yleensä jauhettua sekä menneisyyttä, että tulevaisuutta, samoin juostessa ajatukset pyörivät tulevassa. Muutenkin oikeastaan niin tapahtuu koko ajan. Töissäkin katselen kelloa, vaikka siellä olisi mukavaa. Jos katson elokuvaa, unohdan kenties tulevaisuuden, mutta en silloinkaan välttämättä elä nykyhetkeä, vaan alan miettiä menneisyyttä. Naisen kanssa ehkä aika unohtuu tai ainakin ennen on unohtunut. En sitten tiedä, miten nykyään olisi asian laita. Usein vain naisen kanssa aika meni kuin siivillä.

Kun tarkemmin ajattelen, kelailen aikataulua jopa alkoholia nauttineena. Ajan unohtaakseen sitä tulisi nauttia niin runsaasti, ettei moinen ole enää suotavaa. Karaokessakin sitä vahtii rannettaan, että monta biisiä vielä kerkeää vetää. Ja nukkuessa, silloin se kellon kyttääminen vasta pahinta onkin. Ei tietenkään unessa ollessa, mutta kun välillä heräilee ja alkaa miettiä, miten vähän on enää aamuun. Meneeköhän koko elämä vain kellon ympärillä pyöriessä? Toisaalta en haluaisi ajantajua kokonaankaan kadottaa. Ajatus siitä, että luulisi nyt olevan vuoden 1954, tuntuu enempi pahalta kuin kiehtovalta, vaikka ei ehkä läpeensä hirveää olekaan.

No joo.. Mitäköhän sitä laittaisi linkiksi. On tämäkin kumma neuroosi:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Etusivu

Tuolla kuitenkin usein kelloon katsominen unohtuu. Toivottavasti vielä joskus voin kirjoittaa tänne jotain ylevää.