Nyt se on sitten loma ohi ja työt alkoi. Ensimmäinen päivä oli aika raskas. Ehkä siihen vaikutti kun aloin loman lopulla taas urheilla vähän niinkuin tosissaan ja väsyin siitä tai sitten se kun heräsin jo aamulla 2 tuntia liian aikaisin hermoilemaan, mitä tuleman pitää. Semmoinen olen. Vaikka en pintatasolla jännittäisi, vaikka ei olisi mitään todellista syytä, aina muutos nostaa jännitteen. Nyt joku voisi sanoa, rentoudu, mutta se ei auta, koska rentoudun. Tai saattaa se auttaakin, mutta jännitys ei poistu, ehkä rentoutus auttaa sen sijaan kestämään jännityksen paremmin. Jännitys poistuu vasta elämällä, kohtaamalla ja sitten tietysti nukkumalla. Nyt ei enää jännitä. Kohta olen lähdössä ulkoilmaan.

Miten jännitys sitten ilmenee? Ei välttämättä ulkoisesti oikein mitenkään, koska jännitys ei aiheuta nähtäviä psyykkisiä oireita. Sen sijaan lihakset kiristyvät ja puren leukaluita yhteen. Teen sitä luultavasti unissanikin, vaikka olenkin pyrkin ja kyennytkin tietoisesti vähentämään tuota ilmiötä eli hampaat eivät ole vielä loppuunkuluneet.Jännitys on siis jossain syvällä kropassa ja niin alitajunnan uumenissa, ettei sitä pysty kaivamaan ulos edes kevyellä kenttähypnoosilla.

Tämmöisen teoksen tein aukeaan: http://aukea.net/mp/db/Kokoelmahaut/etusivu/?num=2855160 Ehkä sekin aiheuttaa kummallista stressiä, jopa jälkeenpäin. Kun ei tiedä, onko se keskinkertainen vai huono. Ihan täysin ala-arvoisena en sitä pidä, niin paljon kuitenkin näin vaivaa, paljon enemmän kuin aiemmin.

Ei tässä muuta nyt. Lähden juoksemaan, kunhan saan aikaan. Pitäisi saada, minulla on pitkästä aikaa treeniohjelmakin, ulkopuolisen tahon tekemä. Ja sen päässä on tavoite. Moi.