Se on kaikkien hyvä tietää, että lomani alkoi kaksi tuntia sitten. Ainakin tällä hetkellä on tosi hyvä fiilis lyhyiden nokosten jälkeen. Vajaan kahden tunnin päästä bussi suuntaa toisiin maisemiin. Parin päivän takainen flunssaillu ja kurja olotilakin tuntuu ainakin juuri nyt voitetulta kannalta. Kun nyt vain osaisi ottaa lomansa niinkuin rennosti, että olisi hyvät fiilikset vielä huomennakin tai sitten kun loma loppuu.

Pitäisi vielä ehtiä vähän siivota ja pakata ja tiskata ja sen semmoista, ennen kuin nousen autoon.

Peruskoulun opettaminen on energiaa vaativaa touhua. Pitäisi olla ihan älyttömän hyvässä kunnossa joka kohdasta ja rutkasti kokemusta, että osaa jakaa voimansa oikein, niin silloin työstä saattaisi selvitä ilman tilapäisiä loppuunpalamisia. Enkä tarkoita tuolla "burn outilla" nyt tosissaan sitä, etteikö työssä olisi hauskaa, mutta kun se hauskuuskin on usein jollain tapaa energiaavievää. Ainakin itsellä, joka rakentaa työnsä ja opetuksensa paljolti oman persoonan (tai roolin, mikä se nyt onkaan) varaan ja vuorovaikutukseen ja sen semmoiseen. Työhön ei voi mennä nollat taulussa niinkuin johonkin yliopiston luennolle ja varmaan ehkä joihinkin työpaikkoihinkin. Eipä silti, en vähättele kenenkään mitään työtä. Sellaista työtä ehkä hieman karsastan, mikä on samalla harrastus ja elämäntapa, koska siinä on suuri riski vieraantua todellisuudesta ja elää vain "omaa maailmaa". Toisaalta, se on varmasti meidän kaikkien unelmatyö... Mikä se nyt itse kullakin sitten olisi. Piste.